Kesän aikana olen löytänyt itsestäni myös pienen eräretkeilijän, olen myös ostanut itselleni alennusmyynneistä vaelluskengät! Laatokan luostarireissua voidaan mielestäni luonnehtia henkiseksi eräretkeilyksi, fyysistä eräilyä olen harrastanut Rovaniemen lähimetsissä. Olen myös käynyt suolla, jota voisi aivan hyvällä omallatunnolla kutsua “Lapin hillasuoksi”.

Eilen kävin muutaman koulukaverin kanssa poimimassa mustikoita eräällä Rovaniemen luontopolulla. Luontopolku on hyvä ja helppo tapa tutustua luonnonympäristöön, ainakin näin kaupunkilaisen näkökulmasta: reitti on merkitty ja pidetty kunnossa, suokohdat voi ylittää pitkospuita pitkin ja eksyminen on vaikeaa. Mukana ei tarvitse olla karttaa ja kompassia, maastoa ei myöskään tarvitse tuntea ennakolta erityisen hyvin. Luontopolku tässä yhteydessä kuitenkin kuullostaa ehkä hieman liian artefaktilta, sillä pitkospuita ja polun alkupäästä  noin 3,5 kilometrin päässä sijaistsevaa laavua lukuunottamatta metsässä ei juuri näkynyt merkkejä ”ohjeistetusta luontopolusta”. Kyseessä oli pieni poropolku, joka kulki soisessa luonnonmaastossa. Puissa oli naavaa.

Mustikoita keräsin yhteensä kolmisen litraa, tosin osan söin kuormasta jo metsässä. Marjaretkellä poimin myös elämäni ensimmäiset hillat (kuten paikalliset lakkoja kutsuvat), yhteensä löysin ehkä viisi kappaletta. Selkeästi luontopolun lähistöltä oli käyty jo poimimassa kaikki arvomarjat, mustikoita sen sijaan löytyi ihan kiitettävästi – ainakin siihen nähden, että mustikkasadosta oli ennustettu keskinkertaista.

Syksyn “to do” -listalle kuuluu vielä ainakin sienienpoimintareissu. Ajattelin myös tehdä itselleni muutamia uusia syksyvaatteita. Opiskeluharrastus jatkuu siis aktiivisesti noin kuukauden kuluttua. Sitä ennen ehtii mainiosti vielä lukea vaikka kuinka monta hyvää kirjaa koiranhoidon ohella:)

Harmi vaan on se, että nyt sitten näyttää, että osaltaan ohi ovat myös aurinkoiset kesäsäät (niin mun tuuria). Nyt tässä viikon lomailen kotosalla, ja sitten lähden Lahden Muotoiluinstituutin järjestämälle taiteilumatkalle Laatokan luostariin. Luostarimatkaa varten olen jo ostanut taiteilijatavaroita: tusseja, kyniä, hiiliä, fiksatiivia ja erilaisia papereita. Siellä aion henkistyä ja tehdä taidetta, siinä vastaus mun aikaisempii kesäsuunnitelmiin tiivistettynä viikon rykäisyksi. Tällä viikolla aion orientoitua asiaan lukemalla ikonikirjallisuutta ja romaaneja Laatokasta, vähän niinkun virittäytyä tunnelmaan:) Jotain kuvia olen jo katellut kirjoista ja netistä, toivon vaan että ilmat on viikon kuluttua lämpimät, niin ei tarvitse siellä Laatokan saarella sitten palella. Olen orientoitunut matkaan myös kaivelemalla vaatevarastojani: luostarissa täytyy olla decent huivi päässä koko ajan ja pitkä hame päällä. T-paitakaan ei kelpaa, vaan pitää olla pitkähihainen. Hihan pituudessa aattelin kyllä ehkä vähän fuskata ja ottaa mukaan muutamia mukavia 3/4 hihaisia kesäpaitoja…

Luostarireissun jälkeen koittaa taas uusi arki Rovaniemellä. Siihen lupaan palata paremmin sitten reissun jälkeen. Luvassa on tuolloin paitsi kesäopintojen suorittamista, niin myös kesävapaa-aikaa ja kaikkea kivaa ja kiireistä puuhailua. Nyt taidan hakea viltin ja historiallisen romaanin ja mennä loikoilemaan puutarhakeinuun, kun aurinkokin pilkahtelee pilvien lomasta. Adios!

Säät ovat tosiaan suosineet, meikäläinen, valkonaama, on jopa ehkä hieman päivettynyt! Tuntuu, että täällä korkealla Alpeilla aurinko on korkeammalla ja paistaa kuumasti, vaikkei lämpötila olisikaan mikään huippulämmin. Lisäksi Luzernissa vesi on lähellä: olemme istuneet useampana päivänä joenrantaravontolassa siemailemassa paikallisen pienpanimon oluttuotteita. Uusi suosikkini on sveitsiläinen vehnäolut ja paikallinen “kevyt”raejuusto Hyttenkäse. Sveistiläisittäin raejuusto on tosi kevyttä, rasvaa vain 4%, täällä väki näyttää rakastavan rasvaa, mutta väki on täällä kuitenkin normaalipainoista. Rasvaisin juusto, jota täällä olen maistanut, oli Kloisterkäsea, siinä oli rasvaa 53%. Ei siis se rasva, vaan se kulutus! Keskieurooppalaisittain myös olut on halvempaa kuin mehu…

Viime sunnuntaina kävimme harrastamassa haikkaamista paikallisella vuorella, Mount Pilatuksella. Nouseminen ylös aurinkoista vuorenrinnettä oli todella upea kokemus. Siellä vain neljä suomalaista blondia otti mittaa sveitsiläisistä kolleegoistaan sitruunamehut päässä. Todellakin, olemme vaalentaneet hiuksiamme täällä luonnollisesti: puristamalla sitruunamehua päähämme. Oma päänahkani kyllä hieman hapon vaikutuksesta taisi myös kevyesti kärähtääkin.

Paluu (kuulemma sateiseen) Suomeen koittaa huomenna. Sitten lähdenkin Rovaniemelle muutamaksi päiväksi suorittamaan kesäopintovelvollisuuksiani (eli menen tenttimään tylsän mentaliteettihistoriatentin). Rovaniemeltä palatessani aion vielä jatkaa kesäturneetani Suomessa, sillä matkalla Rollosta Helsinkiin otan vielä välipysäkin Pohjanmaalla.

Varsinaiseksi ostosmatkaksi kyseistä reissua ei kuitenkaan oikein voi kuvata, sillä budjetti oli pieni ja ostoksiakin tein yllättävän vähän ja maltillisesti. Itsestäni tuntuu, että olen nyt aika onnellisessa ja tasapainoisessa tilanteessa. Kuten Frédéric Beigbeder kirjassaan “8,99″ toteaa, onnelliset ihmiset ovat huonoja kuluttajia, koska he eivät tarvitse mitään. Itselläni ainakin matkan tärkein anti oli juurikin nähdä kaupunkia, ei niinkään ostella. Tuntuu, että minulla on jo kaikkea, mitä ihminen voi tarvita. Kokemuksia ja henkistä pääomaa ei kuitenkaan koskaan ole liikaa.

Henkistä pääomaa aion kartuttaa kesän aikana suunnitelmieni mukaan lukemalla. Tänään kävin kaupunginkirjastossa hakemassa reilusti kesälukemistoa. Lainattavaa oli niin paljon, että pyörällä ajamisestakaan ei meinannut tulla mitään kun etukorissa könötti viisitoista kiloa filosofista knowledgeä.  Tässä nyt viikon oleskelen ja lueskelen ja kenties ehdin käymään mökillä. Sitten pukkaa uutta letlagia kun lähden ohranjyvään viikoksi, eikun Sveitsiin  

Vappukin tulee. Eilen olin sitten ensimmäistä kertaa elämässäni SUNNUNTAINA radalla, vappuriennoissa siis. Paikalliseen tanssiravintolaan oli järjestetty “sunnuntai ravit” eli sunnuntaiset ravet. Tekno soi ja muutama olutkin tuli ostettua. Niin, ja pitsa luotolla:) Vappujamit tästä sitten vaan jatkuvat. Keskiviikkona olis tarkoitus mennä katsomaan Suomen peliä paikalliseen, tänää katselen peliä vaan kotisohvalta.

Kesäsuunnitelmat, eli “rentouden ja filosofian kesä” on nyt muuttumassa työn, toiminnan ja tutkiskelun kesäksi. Mökkisoutelut saattaa jäädä vähemmälle, sillä minua kyseltiin taas töihin vanhaan kesätyöpaikkaani, ja sinne ilmeisesti olenkin menossa taas kahdeksi-kolmeksi viikoksi. Lisäksi olisi ehkä loppukesällä mahdollista tehdä erästä museolavasteprojektia, mutta se nyt sitten vielä selviää. Ajattelin tosiaan, että vaan olen ja teen pari tenttiä, mutta eihän nyt työtarjouksista oikein voi kieltäytyä, jos oikein kotoa tullaan hakemaan.

Tässä vielä Rovaniemen tunnelmaa illalla abou kello 10, ja kokoajan muuttuu vain valoisammaksi ja valoisammaksi. Täällä tosiaan alkaa olemaan niin valoisaa, ettei yöllä saa oikein nukutuksi. Olen nukkunut todella huonosti ja kevyesti viime aikoina, ja aamulla herännyt aivan väsyneenä. Täytyynee nyt viimein ripustella nuo pimennysverhot. Siitä se kesä alkaa.

Taidan olla aika raha-orientoitunut, tai ainakin aika ajoin huomaan itsessäni heräävän nipsumaisia piirteitä. Tällä hetkellä olen lukemassa köyhtyneen kreivin, Alexander von Schönburgin kirjaa “Tyylikkään köyhäilyn taito”. Vielä kirjassa ei ainakaan ole tullut ilmi juuri mitään sellaista neuvoa köyhäilyyn ja säästämiseen, jota en jo jollain tavalla noudattaisi. Kirjoittajan tavoin en kuitenkaan ihannoi nukkavierua ulkomuotoa tai rikkinäisissä vaatteissa kulkemista.  Itse pyrin pikemminkin noudattamaan tyyliköyhäilyä metatasolla. Tällä tarkoitan vaatimatonta ja itseä korostamatonta  elämänasennetta. Aion hioa pihistelyn taidon huippuunsa, niin sitten voi hyvällä (tai ainakin paremmalla) omalla tunnolla joskus sitten törsiäkin. Olen pihi-törsääjä.

Kesän suunnitelmat alkavat tässä siis pikkuhiljaa muotoutua – on niin paljon kaikkea sellaista, jota kesällä haluan tehdä, että eihän tässä mitenkään edes ehtisikään töihin!! Kesän voi oikeastaan katsoa alkavaksi vapusta, joten kesään on aikaa enää kaksi viikkoa! Vapusta on enää viikko New Yorkin matkaan, ja siitä vain pari viikkoa keskieurooppakortteeriin.

Koko pääsiäisen tienoo meni kotona esseitä ja luentopäiväkirjoja kirjoitellessa. Olin oikein ahkerana ja tein muitakin kursseja silmällä pitäen kaikenlaisia powerpointteja ynnämuita. Nyt onkin jo sitten opiskelujen suhteen pahin rypistys takanapäin ja voi alkaa nauttimaan keväästä. Tällä viikolla jos vielä saan yhden luentopäiväkirjan ja yhden typerän vektorigrafiikkatehtävän tehtyä, niin kevätlööbauksen voi lähestulkoon julistaa alkaneeksi.

Typeristä suunnitteluteknologian opinnoista vielä sanottakoon se, että onneksi yksi kurssi on jo takanapäin, nimittäin 3d-mallinnus. Jotenkin olin toivonut näiltä tietokoneavusteisen suunnittelun kursseilta paljon enemmän, mutta kurssit osoittautuivatkin omalta kohdaltani aika turhiksi; suunnittelutehtävä oli hyvin ylimalkainen eikä sillä oikeastaan ollut mitään muuta funktiota kuin vain opetella käyttämään (huonosti ja alkeellisesti) tiettyä 3d-mallinnusohjelmaa. Itse sitten suunnittelin sisutuksen johonkin ihan random kämppään ja kieltämättä siitä tulikin aika random eli ei kovin laadukas vaan pikemminkin aika rykäisy. 3d ei siis ainakaan herättänyt minussa mitään suunnittelijuuden kipinää. Mielestäni edelleen suunnitelma suunnitelmana ja materiaalinäyte materiaalinäytteenä on parempi, ainakin jos osaamisen taso ja kiinnostus on tämä… 

Kauhea, eikö totta?

Talven viimeiset aktiviteetit lumilautailuineen ja hiihtämisineen tuli suoritettua viikko sitten, kun olin käymässä äidin kanssa viikonloppureissulla Levillä. Lumilautailu nyt oli talvisen Ruka-reissun jälkeen vielä suht hyvin muistissa, mutta hiihtäminen – sepä vasta hauskaa ja mukavaa olikin! Viimeksi olen hiihtänyt varmaan 15-vuotiaana koulussa äidin suksilla ja viimeiset omat sukset minulla on ollut ala-asteikäisenä, joten hiihtämisestä on tosiaan kulunut jo aikaa. Hiihtämisestä kuitenkin innostuin siinä määrin, että ajattlin nyt sitten vihdoinkin panostaa ja ostaa itselleni kunnon sukset. Eilen sitten kävimme jo kartoittamassa kaupungin suksivalikoimaa paikallisessa urheiluliikkeessä, mutta vielä en itselleni sopivia suksia löytänyt, taivaalliset vapaan tyylin monot kylläkin. Pelkkiä monoja siteineen en kuitenkaan viitsinyt ostaa, mutta suksiprojekti on kyllä tällä hetkellä aktiivisesti työn alla, sanottakoon vaikka niin. Voi kuitenkin olla, että jos sopivia suksia ja sopivaan hintaan ei nyt piakkoin löydy, projekti pannaan hetkeksi hyllylle , ja palataan asiaan ensilumien myötä. Sinnekin on aikaa kuitenkin vain puoli vuotta.

Vielä Leviin palatakseni; reissu oli aivan huippu, vaikka Hullu Poro Areena tällä kertaa jäikin nyt kokematta. Mukavaa oli myös saada vieraita (eli äiti) käymään täällä Rovaniemellä. Matka Leville sujui yllättävän vaivattomasti, vaikken todellakaan ole mikään bussimatkustaja. Levikeskus oli vielä modernimpi ja hienompi kuin olin odottanut, rinteet olivat hyvässä kunnossa, mutta pientä kritiikkiä esitän kyllä tunturin hiihtohissivalikoimaan. Suurin osa hisseistä oli kevyitä ankkurihissejä ja maailmancuprinteen gondolia lukuun ottamatta nykyaikaisia tuolihissejä oli käytössä vain yksi. Rukaan verrattuna hissivalikoima oli verrattaen alkeellinen. Koko reissusta jäi kuitenkin niin mukava fiilis, että Leville täytyy kyllä päästä uudestaankin, nyt kun täällä lapissa asutaan. Levillehän on matkaa vain poronkusema.

Kävin siis eilen hammashygienistillä. Kokemus oli aivan mullistava, en ole ennen tiennyt pelkääväni hammaslääkärissä: hampaita puhdistettaessa istuin tai makasin siis aivan p***anjäykkänä hammaslääkärituolissa, kädet hikoili ja oikeasti meinasin pyörtyä. Kun pääsin ylös tuolista, muistan vaan kuinka suuhygienisti kehotti käyttämään hammaslankaa. Jollain konstilla onnistuin törttöilemään ulos  terveydenhuoltosäätiöltä ja muistin vielä maksaakin hoitokertani. Yliopistolle yritin silti sisään väärästä ovesta ja meinasin kompastua kynnysmattoon. Siinä meni sitten pari tuntia ennen kuin pääsin takaisin reaalitodellisuuteen. Vielä olis muutaman viikon kuluttua hampaiden paikkaus edessä. Nyt jo puistattaa mennä takaisin hammaslääkäriin.

Palatakseni takaisin kauhutarinoista todellisuuteen; olin viikonloppuna katsomassa teva-laitoksen muotinäytöksen. Miljöö paikallisen hotellin kokoustiloissa oli hyvä valinta ja osaltaan loi muotinäytökseen odotetunlaista glamoröösiä tunnelmaa, mutta itse näytös oli mielestäni tasoltaan hieman kehno, ainakin paljon edellisvuotta vaatimattomampi. Esiin oli tuotu tasapuolisesti kaikilla vuosikursseilla tehtyjä kurssitöitä, mutta varsinaiset hienot luomukset, vetonaulat ja huomion kiinnittäjät näytöksestä puuttuivat kokonaan. Mitään ei oltu korostettu, oli kenteis pelättykin korostamista toisten kustannuksella, mielestäni turhaan. Paljon oli esillä trikoovaatteita, osa hienojakin, mutta osa tosiaan sen näköisiä, ettei niihin oltu ihan hirveästi panostettu kaavoituksen tai edes toteutuksen puolesta. Myös neuletta oli muotinäytöksessä käytetty harvinaisen kitsaasti. Tästä minulle virisikin ajatus, että nyt jos kerran tekstiilipuoleltakin on mahdollisuus osallistua muotinäytökseen, niin aion ensi vuonna osallistua ja esitellä siellä vuosituhannen valovoimaisimman neulemalliston. Olen jo aloittanut hieman kehittelemään aihetta, sillä pitäähän nyt ihmiselllä tekemistä ja tavoitteita olla, ja monta rautaa tulessa. Oma “to do” -listani vain pitenee ja pitenee.

Viime viikoisen lomailuni huipentuma oli siis taas Lahdessa vuosittain järjestettävät Salpausselän kisat. Kisat meni kyllä itsellänikin aika urheilun puolelle: kisavalmistautuminen alkoi perinteisesti jo iltapäivän alkutunteina. Ensi tietysti kisamonttuun suunnistaminen aloitettiin suuntaa-antavilla, montussa piti sitten jo siirtyä taskulämpimien ja kaakaon juomiseen. Tosi jännät kisat oli, varsinkin yhdistetyn hiihto, jossa suomalaismenestystäkin taas tuli – mäkihyppykisan suomalaismenestyksestä minulla ei sitten olekkaan oikein mitään muistikuvia. Mikä se aina on, että joka vuosi sinne mennään kattomaan mäkihyppyä, mutta koskaan ei muista edes, että mikä joukkue voitti??? Se on se paljon puhuttu kisatunnelma, se urheilujuhlan tunnelma. Olipas oikein hauskaa, sääkin suosi ja jostain syystä edes kylmä ei yllättänyt. Ehkä olen vihdoinkin oppinut varustautumaan oikein niin vaatetuksen kuin eväidenkin suhteen.

Ohessa muutama tunnelmapala menneeltä rokureissulta. Loppuillasta päädyimme vielä noin kymmenen hengen kisaporukalla paikalliseen ravintolaan syömään (samassa ravintolassa viettää iltaa aina perinteisesti myös ylen kisatiimi), jonka jälkeen vielä laittamaan jalalla koreasti paikalliseen yökerhoon (joka puolestaan oli tukkotäynnä kisakävijöitä, muun muassa varmaan koko saksan maajoukkue, lisämausteena hippaamassa olivat vielä myös suomalaiset yhdistetyn nuoret jannut). Ilta oli jälleen succee! Ensi vuonna uudestaan, ehdottomasti!